Kasvatuksessa ja nuorten ja lasten kanssa toimimisessa on erilaisia tyylejä, ns. kasvatustyylejä. Niistä käytetään eri nimityksiä, esim. -autoritaarinen, aikuisjohtoinen kasvatus. -antaa mennä -tyyli, vapaa kasvatus.
-lapsijohtoinen kasvatus. -ohjaava kasvatus.
Autoritaarinen, aikuisjohtoinen kasvatus.
Aikuinen kokee, että hänellä on ikänsä, elämänkokemuksensa ja asemansa perusteella oikeus määrätä ja päättää siitä, mikä on lapselle hyväksi. aikuisella on houkutus käyttää valtaansa, johon pieni lapsi alistuu aikuisen suuremman koon, voiman ja kokemuksen edessä.
Aikuinen tekee päätöksiä kasvatettavan puolesta.
Autoritaarinen kasvattaja voi käyttäytyä myös epäjohdonmukaisesti ja laskeutua välillä pois aikuisen roolistaan ja "kaveerata" lapsensa kanssa. Monasti hän myös turvautuu esimerkiksi ongelmatilanteissa epäkypsiin ja lapsellisiin reaktioihin (huutamalla/raivoamalla)
kasvatettavasta saattaa tämän takia tulla epävarma itsestään, hänestä voi tulla alistuva, hiljainen tai kuuliainen, ehkä jopa aloitekyvytönkin.
Antaa mennä -tyyli
Antaa mennä -tyylistä käytetään joskus nimeä vapaa kasvatus. Tämä tyyli kehittyi, kun haluttiin päästä eroon autoritaarisesta, pahimmillaan lasta alistavasta ja lapsen itsetuntoa tuhoavasta kasvatuksesta. Antaa mennä -tyylissä aikuinen luopuu kasvatusvastuustaan ja jättää lapsen satunnaisten tekijöiden ohjattavaksi. Vanhemmat pidättäytyvät siis tietoisesti ohjaamasta lastaan. yleisenä syynä on väliinpitämättömyys, vanhempien omat pulmat tai vaikea elämäntilanne.
Kasvatus toimii täysin lapsen ehdoilla. Lapsi saattaa kokea tämän aikuisen väliinpitämättömyydeksi ja jopa kärsiä siitä. Hän ei välttämättä opi hallitsemaan itseään tai tunteitaan. Hän kaipaa ja etsii säännöllisyyttä ja rajoja toiminnalle. Tämä rajojen etsiminen saattaa olla lapselle ja ympäristöllekin tuhoisaa. Lapset jotka kasvavat näissä olosuhteissa saa useimmiten ulkopuolisilta negatiivista huomiota ja he kokevat tämän käyttäytyvän "huonosti".
Lapsijohtoinen kasvatus
Lapsijohtoisesta kasvatuksesta voidaan puhua silloin, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan. Lapsi pitää ohjat käsissään ja komentelee kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat hyvää tarkoittaen lapsen kaikki toiveet, jonka takia lapselle ei pääse kehittymään normaalia elämässä tarvittavaa turhautumisten sietokykyä. kaikenlaiset vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat tällöin lapsessa ahdistusta ja masennusta, jotka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäytymisongelmina ja raivonpurkauksina.
Ohjaava kasvatus
Ohjaavassa kasvatuksessa aikuinen luottaa itseensä kasvattajana, mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta, pyrkii rohkaisemaan ja motivoimaan lapsen toimimaan toivotulla ja hyväksytyllä tavalla. Aikuinen käyttää aikaa keskusteluun ja kommunikointiin lapsen kanssa. Hän neuvoo ja perustelee. Hän kuuntelee lasta aidosti.Vanhemmat antavat kasvatuksessa lapselle tämän taitojen ja voimien mukaisesti vastuuta. Aikuinen antaa lapselle rajat ja selvittää, miksi jokin asia on kiellettyä tai vaarallista. Kiellot perustellaan, ja aikuinen osoittaa oikeita menettelytapoja ei-toivottujen tilalle.
Lapsi kokee, että aikuinen luottaa häneen. Tällöin myös lapsi luottaa itseensä ja toisiin. Hänellä on lupa kokeilla ja myös epäonnistua, eikä hänen tarvitse pelätä arvostelua tai nolatuksi tulemista. Aikuiset muistavat, että lapsen kasvaessa myös hänen tarpeensa muuttuvat ja lisääntyvät. Siksi aikuisenkin on sopeuduttava, jotta lapsi voisi sopeutua hänelle asetettuihin uusiin odotuksiin.
Ristiriita- ja erimielisyystilanteissa pyritään löytämään ratkaisu keskustelemalla ja kuuntelemalla eri osapuolia. ongelmiin etsitään ratkaisut yhdessä ja lapselle annetaan mahdollisuus oppia itse ratkaisemaan pulmiaan. Yhdessä sovittujen sääntöjen ja menettelytapojen kautta lapsi oppii näkemään syyn ja seurauksen omassa käytöksessään ja oppii ottamaan muut huomioon. Tällaisen kasvatuksen tavoitteena on lapsen turvallinen itsenäistyminen. Todennäköisesti lapsesta kehittyy myös yhteistyö- ja arvostelukykyinen, toiset huomioonottava, työstään ja harrastuksistaan innostunut ihminen.
Kasvatustietoisuus
Kasvatus
Kasvatuksella tarkoitetaan kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä, eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy siis tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.
Kasvattaja
Kasvattajaksi on vanhastaan määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan.
Lapsijohtoinen kasvatus
Lapsijohtoisesta kasvatuksesta voidaan puhua silloin, jos lapsi hallitsee kasvattajiaan omien mielihalujensa mukaan. Lapsi pitää ohjat käsissään ja komentelee kasvattajiaan. Vanhemmat toteuttavat hyvää tarkoittaen lapsen kaikki toiveet, jonka takia lapselle ei pääse kehittymään normaalia elämässä tarvittavaa turhautumisten sietokykyä. kaikenlaiset vastoinkäymiset ja pettymykset aiheuttavat tällöin lapsessa ahdistusta ja masennusta, jotka voi ilmetä hyvinkin vahvoina käyttäytymisongelmina ja raivonpurkauksina.
Ohjaava kasvatus
Ohjaavassa kasvatuksessa aikuinen luottaa itseensä kasvattajana, mutta luottaa samalla myös lapseen. Hän kuuntelee ja ymmärtää lasta, pyrkii rohkaisemaan ja motivoimaan lapsen toimimaan toivotulla ja hyväksytyllä tavalla. Aikuinen käyttää aikaa keskusteluun ja kommunikointiin lapsen kanssa. Hän neuvoo ja perustelee. Hän kuuntelee lasta aidosti.Vanhemmat antavat kasvatuksessa lapselle tämän taitojen ja voimien mukaisesti vastuuta. Aikuinen antaa lapselle rajat ja selvittää, miksi jokin asia on kiellettyä tai vaarallista. Kiellot perustellaan, ja aikuinen osoittaa oikeita menettelytapoja ei-toivottujen tilalle.
Lapsi kokee, että aikuinen luottaa häneen. Tällöin myös lapsi luottaa itseensä ja toisiin. Hänellä on lupa kokeilla ja myös epäonnistua, eikä hänen tarvitse pelätä arvostelua tai nolatuksi tulemista. Aikuiset muistavat, että lapsen kasvaessa myös hänen tarpeensa muuttuvat ja lisääntyvät. Siksi aikuisenkin on sopeuduttava, jotta lapsi voisi sopeutua hänelle asetettuihin uusiin odotuksiin.
Ristiriita- ja erimielisyystilanteissa pyritään löytämään ratkaisu keskustelemalla ja kuuntelemalla eri osapuolia. ongelmiin etsitään ratkaisut yhdessä ja lapselle annetaan mahdollisuus oppia itse ratkaisemaan pulmiaan. Yhdessä sovittujen sääntöjen ja menettelytapojen kautta lapsi oppii näkemään syyn ja seurauksen omassa käytöksessään ja oppii ottamaan muut huomioon. Tällaisen kasvatuksen tavoitteena on lapsen turvallinen itsenäistyminen. Todennäköisesti lapsesta kehittyy myös yhteistyö- ja arvostelukykyinen, toiset huomioonottava, työstään ja harrastuksistaan innostunut ihminen.
Kasvatustietoisuus
Kasvatus
Kasvatuksella tarkoitetaan kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä, eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy siis tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.
Kasvattaja
Kasvattajaksi on vanhastaan määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan.
Aaltonen, M., Ojanen, T., Sivén, T., Vihunen, R., Vilén, M. lapsen aika.
2006. Werner Söderström Oy. Helsinki.
2006. Werner Söderström Oy. Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti